Kun eläinhoitolaopiskelijani lähti Erasmus+ vaihtojaksolle Etelä-Afrikkaan, sain mahdollisuuden lähteä saattamaan opiskelijan paikan päälle, kun globaali vaihto oli noinkin pitkälle viemässä. Innostuin samalla hakemaan itsekin viiden viikon opeharjoitteluun Etelä-Afrikkaan, sillä opettajankin on tärkeä oppia uutta. Osaamista halusin kerryttää nimenomaan eläintarhatoiminnasta ulkomailla, vaikka osaamista Suomen päästä onkin. Vaihtoa puolsi myös se, että Taitotalon eläintarhaeläinten hoitaminen ja lajien suojelu osatutkinto oli siirtymässä vastuulleni. Harjoittelupaikka löytyi seulonnan jälkeen Maailman eläintarha- ja akvaariojärjestön listalta. Eettiset arvot olivat mahdollisimman lähelle toiveitani ja tarkempi tutustuminen sekä viestittely paikan kanssa loivat luottamusta valintaani.
Vietin ensimmäisen viikon Plettenberg Bayssa, jossa opiskelijani aloitti vaihtojaksonsa. Satunnainen opiskelijoiden ohjaustyö Suomeen hoitui kätevästi etänä ja yhteydet toimivat ilman viivettä. Tuli tehtyä perinteinen työpaikkakäyntikin opiskelijan kohteeseen, loukkaantuneita villieläimiä hoitavaan keskukseen. Seuraavan kuukauden vietinkin sitten 200 km päässä pienellä eläintarhalla Oudtshoornissa.
Työni eläintarhalla alkoi eläinlajeihin tutustumalla ja tarhan toimintaperiaatteiden esittelyllä. Arki koostui monipuolisesti tarhan tehtävistä kuten eläintilojen huoltamisesta, eläinten hyvinvoinnin seuraamisesta, hyvinvointikartoitusten laatimisesta ja virikkeiden tekemisestä. Työn rytmitys oli hyvin erilaista Suomeen verrattuna henkilöstörakenteen takia, sillä työntekijöitä oli paljon eri tehtäviin. Suomessa yksittäinen eläintenhoitaja huolehtii tietyn osaston perustyöstä kokonaisuudessaan sisältäen mm. eläimen hyvinvoinnin seurantaa, kouluttamista, puhtaanapitoa, ruokien valmistelua ja ruokintaa, sekä tilojen ylläpidollisia töitä, unohtamatta vastaantulevia asiakkaan opastuksia. Karrikoidusti Etelä-Afrikan tarhalla eri henkilöt hoitivat vastaavia töitä eli yksi ryhmä huolehti koko tarhan eläintilojen ja tarhaympäristön peruspuhtaanapidosta, toinen ryhmä valmisti ruuat ja huolehti niiden säilytyksestä, kolmas jakoi ruuat, varmisti eläinten hyvinvoinnin, muokkasi eläintiloja tarpeen mukaan ja neljäs koulutti ja laati hoitosuunnitelmia, oppaat keskittyivät asiakasryhmien ohjaamiseen ja valistamaan eläintarhatyön merkityksestä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja lajien suojelun näkökulmasta. Hallinnollinen puoli oli hyvin samankaltainen ja eläintarhan arjen sujumisesta vastasivat johtotaso, HR, kuraattorit ja markkinointi. Tarhalla työskentelevät vapaaehtoiset harjoittelijat olivat koko ajan kullekin päivälle määritetyn henkilökunnan jäsenen valvonnassa. Heti harjoittelun alkupäivinä tarhan johto korosti, että vapaaehtoiset eivät ole korvaamassa palkallista työvoimaa. Oli mahtava huomata myös, että kaikkien turvallisuus ja hyvinvointi huomioitiin kaikissa työtehtävissä.
Reissu oli paljon antoisampi kuin osasin toivoa. Valloittavia eläin- ja ihmiskohtaamisia, kuten kahvilan rempseä Robyn, my coffee Lady, joka teki paikan parhaan latten. Tai ylväs afrikanmarabu, raadonsyöjä haikaralintu Malcolm, jonka vaihtojakson päätteeksi myös adoptoin. Adoptiosta kerättävä maksu ohjataan kyseisen eläimen hoitokustannuksiin ja hänestä saa kuulumisia ja kuvia säännöllisesti. Oman tekemisen ja osaamisen merkitys konkretisoitui, kun pääsin seuraamaan pienen ja vilkkaan apinalajin, oravasaimirin, ryhmän käyttäytymistä. Saimirien ryhmädynamiikka haki välillä muotoaan ja tekemieni huomioiden perusteella kävimme eläintarhan johtajan kanssa lämminhenkisen keskustelun mahdollisista syistä ja yhteisten pohdintojen perusteella hän päivitti toimintaohjeita mm. ruokinnan virikkeistämisen ja tilassa toimimisen suhteen. Saamieni kuulumisten mukaan saimireilla menee oikein kivasti.
Avaramielisyys ja valmius ottaa aidosti vastaan erilaisia kokemuksia ja ehdotuksia eläinten hyvinvointiin liittyen oli ihan parasta antia. Koin paljon turvallisia keskusteluja ja kuulin huolellisia perusteluja, vaikka näkemykset joidenkin toimintatapojen suhteen ei omaan pirtaan aina istuneetkaan. Yllätin itseni miten kivuttomasti täti-ihminen sujahti parikymppisten kämppikseksi. Tunsin alusta asti kuuluvuutta ja merkityksellisyyttä, sekä paikkaan että kohtaamiini ihmisiin. Parhaimmillaan vapaaehtoisia oli samaan aikaan yhdeksästä eri maasta ja osan kanssa olen säännöllisesti yhteydessä kuulumisia vaihdellen.
Erasmus+ opettajaliikkuvuuden jakso normaalista työympäristöstä poikkeavissa oloissa on erittäin antoisa ja innostava kokemus, joka tukee ammatillista kehittymistä ja itseluottamusta sekä monipuolistaa sopeutumistaitoja avaten uusia mahdollisuuksia.
Kirjoittaja, Sanna Pirinen, toimii Taitotalossa eläintenhoitoalan kouluttajana.
