28.5.2023
Ei ihan helppoa, ja väärinhän se meni. Aito kupariputki maksaa 5 €/metri, joten säästöä syntyi heti. Meinasin lopuksi jättää kädessä pidettävät ohjaimet virtuaalipöydälle, mutta tajusin asian viime hetkellä ennen kuin kapulat putosivat.
Kokemus sai pohtimaan tietokoneavusteisen koulutuksen kehityskulkua. Tein insinöörityön 1991–1992 automekaanikkojen tietokoneavusteisesta opetuksesta. Ford oli tehnyt järjestelmän, jossa LP-levyn (joku tietää vielä mikä se on) kokoinen cd-levy laitettiin videosoittimeen, ja tietokone ohjasi opetuksen kulkua. Järjestelmä oli saatu VTT:n työpsykologian laitokselle Otaniemeen, ja tein siitä Henry Fordin säätiön tuella suomalaista koeversiota. CD-levyjä ei tehty missään Suomessa. Jouduimme tyytymään videonauhuriin, jota ohjasin tietokoneohjelmalla. Opinnäytetyön ohjaajana toimi jo edesmennyt tietotekniikan tutkija Jyrki Kasvi. Mekaanikolle näytettiin ensin opetusvideo katalysaattoreiden toiminnasta ja sen jälkeen kysymyksiä ruudulta. Valinta tapahtui kyllä modernisti valokynällä suoraan ruudulta. Väärä vastaus johti kyseisen videokohdan uudelleen katseluun. Kysyi tosin hieman kärsivällisyyttä, kun videonauhuri rauhallisesti kelasi oikeaan kohtaan takaisin. Ford luopui kokeilusta, ja meidänkään versio ei aiheuttanut korjaamoilla kiinnostusta.
Jo silloin jaettiin ohjelmat eri luokkiin
1. Havainnointiohjelmistot - Opetusohjelma ei ole lainkaan vuorovaikutteinen. Tähän kuuluvat nykyisin esim. nauhoitetut opetusvideot ja YouTube-videot.
2. Suoraviivaiset opetusohjelmistot - Opetusohjelma etenee ennalta määrätyssä järjestyksessä, mutta kysymyksillä ja palautteella saadaan vuorovaikutteisuutta. Moni verkkokurssi toimii edelleen tällä tavoin. Kouluttajan kannalta tällaisen materiaalin rakentaminen on loogista, koska siinä tieto rakentuu vaihe vaiheelta.
3. Puumaiset opetusohjelmistot - Opetusohjelma on täysin vuorovaikutteinen, ja oppilas voi edetä haluamassaan järjestyksessä. Oppimisympäristöt ovat usein hierarkkisia kokonaisuuksia, joissa opiskelija voi valita aihealueet itse. Useimmiten kuitenkin kouluttajat haluavat rajata etenemistä jakamalla aineiston useampaan osaan ja näin estää opiskelijaa etenemästä täysin omaan tahtiinsa. Aineisto sisältää usein pienemmistä aiheista tehtyjä suoraviivaisia opetusohjelmia tai videoita.
4. Verkkomaiset opetusohjelmistot - Puumaisesta parannettu versio, joka mahdollistaa suorat linkitykset eri puun osien välillä sekä linkitykset esimerkiksi netistä löytyvään aineistoon. Aiemmin linkityksistä käytettiin termiä ”hyperteksti”. Verkkomaiset opetusympäristöt ovat nykyisin vallalla oleva rakennemalli, joka sisältää sekä pelkkää havainnointia että suoraviivaisesti eteneviä tehtäviä.
Tuntuvatpa vanhat mallit kovin tutuilta nykypäivänäkin. No, onko sitten tullut mitään uutta kolmenkymmen vuoden aikana? Kyllä on.
5. Kokonaan uutena on tullut verkossa tapahtuva vuorovaikutus. 90-luvulla ei osattu ajatella ollenkaan internetin avulla tapahtuvaa etäopetusta ja vuorovaikutusta erilaisilla viestialustoilla ja videoyhteyksillä. Tässä kehitys on ottanut suuria harppauksia, ja oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus oppimisympäristössä on edelleen erittäin potentiaalinen voimavara oppimisen motivaation tehostamiseen.
6. Virtuaalisuus on myös uutta. Simulaatiot olivat periaatteessa alkeellisia virtuaalisia ympäristöjä, mutta vasta aidon tuntuiset virtuaaliset ympäristöt mahdollistavat käytännön harjoitusten digitalisoinnin. Taitotalossa onkin käytössä jo ainakin logistiikan virtuaalinen turvallisuusympäristö, trukkisimulaattori ja virtuaalinen putkentaivutus. Virtuaalisuuden tarjoamaan potentiaaliin pääsee kiinni vain niitä kokeilemalla – käykäähän kokeilemassa ja vaikka pelaamassa lasten kanssa VR-pelejä.
Kari Kaihonen työskentelee Taitotalossa toimialajohtajana. Hän vastaa kiinteistö- ja rakennustekniikan koulutuksista.
