24.3.2022
Kielipolku-mallissa koko työyhteisö perehdytetään kielitietoisuuteen ja selkokieleen. Vieraskieliset työntekijät puolestaan saavat koulutusta, ja he miettivät kollegojensa kanssa muun muassa, millaisia kielenkäyttötilanteita juuri heidän olisi hyödyllistä harjoitella.
Sirpa Mikkola työskentelee Vantaan kaupungin työnantajapalveluissa rekrytointikonsulttina, ja Elena Wernick toimii Taitotalossa koulutusasiantuntijana. Mikkola ja Wernick kertovat kokemuksistaan kielipolku-mallista.
Ratkaisuna erilliset opetushoitajat
Vantaalla kielipolku-mallia kokeiltiin lähihoitajille ja sairaanhoitajille. Ryhmässä oli viisitoista opiskelijaa, joista osa vaihtui koulutuksen aikana. Koulutus kesti vuoden ja sisälsi kymmenen koulutuskertaa, kuusi keväällä ja viisi syksyllä. Koulutuskertojen välissä opiskelijat tekivät tehtäviä, ja koulutusten aiheet pohjautuivat arjesta nousseisiin tilanteisiin.
– Koulutuksissa käsiteltiin esimerkiksi omaisten kohtaamista ja puhelinkeskusteluja, Mikkola sanoo.
Lähtökohtana oli, että kaikilla koulutukseen osallistujilla on työpaikalta nimettynä oma ohjaaja. Mikkola kertoo, että hoitoalan kolmivuorotyössä oli hieman haastavaa saada ohjattavan ja ohjaajan työvuorot kohtaamaan. Mikkola ajattelee, että hoitoalalle tarvitaan pysyväisratkaisuna opetushoitajia, joiden tehtävänä on edistää kielitietoisuutta työyhteisössä. Kielitietoisuuden tulee juurtua työyhteisöissä toimintatavaksi, jolla tuetaan vieraskielisten työntekijöiden ammattikielen omaksumista päivittäisten työtehtävien yhteydessä.
– Työpaikalla kieltä oppii puhumalla ja tekemällä. Kielitietoisuus vaatii työnantajalta ponnisteluja ja resursseja, mutta sillä lisätään muun muassa potilasturvallisuutta, Mikkola sanoo.
Eri lähtökohdat, sama päämäärä
Vaikka kielipolku-mallin pilottikoulutuksen osallistujien pohjakielitaito oli vaihteleva, yhteiset koulutustilaisuudet onnistuivat. Taitotalon kouluttajat osasivat henkilökohtaistaa kieliopinnot opiskelijoiden taitotason mukaan.
– Taitotalosta koulutuksen järjestäjänä jäi positiivinen kuva. Tunnistimme koulutuksen aikana myös organisaatiossamme olevia hallinnollisia haasteita, Mikkola sanoo.
Hänen mukaansa henkilökunnan sitouttaminen kielikoulutukseen on yleensä vaikeaa. Kielipolku-malli oli erilainen, koska siinä opitaan kieltä pääosin työn ohessa. Kielitietoinen ohjaus ja perehdytys sekä vieraskielisten työntekijöiden ammattikielen oppimisen tukeminen työyhteisössä edistää kaikkien hyvinvointia ja osallisuutta ja työn kuormittavuuden tasaisempaa jakautumista.
Oppiminen tapahtuu palautetta antamalla ja saamalla
Kielipolku-mallin pilotointi avasi keskustelun työyhteisöissä myös siitä, että vieraskielisten työntekijöiden kielitaidosta saa ja pitää antaa palautetta. Mikkolan mukaan aikaisemmin kielitaidosta palautteen antaminen koettiin hieman hankalaksi.
– Kieltä ei opi, jos kielitaidosta ei saa palautetta, Mikkola sanoo.
Koulutuksen vaikutuksia Mikkola ei osaa vielä arvioida. Koulutuksen päätyttyä eräs osastonhoitaja kertoi, että negatiivista palautetta potilaiden omaisilta viestintätilanteisiin liittyen ei tullut enää aiempaan tapaan. Koulutuksen yhteydessä koko sairaalalle pidetty kielitietoisuus- ja selkokielisyysinfo sai positiivista palautetta.
Koulutus lisää merkityksellisyyden kokemista
Kielipolku-koulutushanketta koordinoiva osastonhoitaja kertoi Mikkolalle, että vieraskieliset työntekijät arvostivat sitä, että työnantaja halusi tukea heidän ammatillisen kielitaitonsa kehittymistä.
– He kokivat itsensä tärkeiksi, ja heistä tuntui, että työnantaja panostaa heihin, Mikkola sanoo.
Mikkola pohtii työkseen työvoiman saatavuushaasteita kaupunkitasoisesti. Hän suunnittelee ja kehittää toimenpiteitä, joilla työntekijöitä saataisiin eri aloille. Sote-alalla työvoiman saatavuushaaste on suuri. Tulevaisuudessa vieraskielisiä työntekijöitä tulee olemaan entistä enemmän. Vaikka saatavuushaasteet ovat isoja ja valtakunnallisia kysymyksiä, Mikkola korostaa, että ideoimalla uutta ja kehittävällä otteella on mahdollista löytää niihin osaratkaisuja arjessa.
– Vantaa on rento ja rohkea. Minulle se tarkoittaa sitä, että mahdollistan uusien toimintatapojen kokeilun esihenkilöille matalalla kynnyksellä, Mikkola sanoo.
Hän lisää, että esimerkiksi kielipolku-malli osoittautui yhdeksi keinoksi taklata työvoiman saatavuushaastetta.
Kielitaito kehittyy työpaikoilla
Taitotalossa koulutusasiantuntijana työskentelevä Elena Wernick osallistui taannoin lähihoitajaliiton tilaisuuteen, jossa keskusteltiin vieraskielisten hoitajien kielitaidosta. Tilaisuudessa ehdotettiin sitä, että lähihoitajan kielitaidon pitäisi olla vähintään tasolla B2 työn alkaessa. Se tarkoittaa itsenäistä ja toimivaa kielitaitoa.
– Jos odotamme, että kielitaito kehittyy kotoutumisprosessissa ilman työssä tapahtuvaa oppimista tasolle B2, saamme odottaa ikuisuuden, Wernick sanoo.
Kielen oppiminen ja kielitietoinen ohjaus on Wernickin mukaan vietävä työpaikoille. Kieltä opitaan parhaiten vuorovaikutuksessa.
– Vieraskielisille työntekijöille on mahdollistettava jatkuva ammatillinen vuorovaikutus ja kielen oppimisen tuki, Wernick sanoo.
Kielitietoisuuskoulutus on satsaus tulevaisuuteen
Työvoiman saatavuushaaste ei kosketa ainoastaan hoitoalaa, vaan monella alalla on pula osaavista työntekijöistä. Wernick kertoo, että vieraskielisten työllistymisen esteenä on usein heikko suomen kielen taito. Kielen oppiminen työtehtävien oppimisen yhteydessä on todettu tehokkaaksi, mutta se edellyttää työyhteisöltä uutta asennoitumista ja osaamista.
Taitotalo tarjoaa työyhteisöille kielitietoisuuskoulutusta. Koulutus tarjoaa tutkimusperustaista tietoa, menetelmiä ja toimintamalleja vieraskielisten työntekijöiden osallisuuden ja ammatillisen kielitaidon kehittymisen tukemiseen työyhteisössä. Koulutus tukee kielitietoisen toimintakulttuurin luomista ja kehittämistä.
– Koulutuksen sisältö ja toteutustapa räätälöidään asiakkaan tarpeiden mukaan. Työskentelytapa on asiakaslähtöinen, käytännönläheinen ja keskusteleva, Wernick kertoo.
Kielitaidosta voi keskustella kahvipöydässä
Yhtenä kielitietoisuuden, ja esimerkiksi kielipolku-mallin, vahvuutena Wernick näkee kaksisuuntaisuuden.
– Kielitietoisuuden lisääminen vähentää ennakkoluuloja, edistää vieraskielisten työntekijöiden ammatillista kielitaitoa ja lisää kielitaidosta käytävää keskustelua työyhteisössä, Wernick sanoo.
Hän korostaa, että ammattikieltä ja sen kaikkia ilmaisuja ei voi oppia vain koulussa.
– Kielen oppiminen tapahtuu työssä, sen monenlaisissa viestintätilanteissa, Wernick sanoo.
