29.9.2021
Hän ei ollut löytänyt töitä, ja nyt lainaan asiakasta: ”Koska työnantajat haluavat, että osaa suomea kuin syntyperäinen.”
Samasta vaatimuksesta kirjoitti Hesarissa toimittaja Anni Lassila jutussaan Suomessa on jo nyt tuhansia koulutettuja maahanmuuttajia, joille työpaikkojen ovet eivät aukea: Diplomi-insinööriksi valmistunut Perez Okah työskenteli kaksi vuotta siivoojana - Talous | HS.fi
Miten käsittämätöntä osaamisen tuhlaamista! Onko työvoimapula yhtäkkiä kadonnut taivaan tuuliin, vai miten voi olla varaa jättää palkkaamatta päteviä tekijöitä vain siksi, että heidän äidinkielensä ei ole tämän pikkuruisen maan se vähän isompi kieli?
Olen suomi toisena kielenä -opettaja enkä odota työnantajien olevan perillä kielitaidon tasoista. Uskoisin kuitenkin kaikkien ymmärtävän, että kielitaidossa on sävyjä ja että muitakin vaihtoehtoja kuin osaa täydellisesti – ei osaa ollenkaan. Seuraavassa muutama vinkki työnantajille.
Mitä työnantaja voi tehdä?
Rekrytointivaiheessa työnantaja voisi kysyä, onko hakijalla todistusta kielitaidosta. Virallisia todistuksia ovat yleisen kielitutkinnon todistukset, joilla voi hakea esimerkiksi Suomen kansalaisuutta, sekä valtionhallinnon todistukset. Näihin testeihin on kuitenkin monesti vaikea päästä, koska testipaikkoja ei ole riittävästi, ja ne maksavat. Siksi voisi kysyä myös jonkin oppilaitoksen antamaa todistusta esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen suorittamisesta tai jonkin opiston kielikurssille osallistumisesta. Pääkaupunkiseudulla monella voi olla testitulos Testipisteen suomen kielen testistä.
Mitä kielitaidon tasot sitten tarkoittavat?
Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että todistuksissa on kerrottu kielitaidon olevan tasolla A1, A2, B1, B2, C1 tai C2.
A1 ja A2 kuvaavat alkeistaitoa. Henkilö selviää kaikkein tutuimmista rutiinitilanteista. Hänelle voivat sopia avustavat työtehtävät tai sellaiset, joissa ei tarvitse juurikaan puhua suomea. Itse olen saanut hyvää palvelua esimerkiksi A2-tasolla autopesulassa.
B1 ja B2 ovat itsenäisen kielenkäyttäjän tasoja. Näillä taidoilla opiskellaan ammattia ja ollaan työssä monella alalla. B1 riittää kansalaisuuteen – sen voisi ajatella riittävän myös monenlaisiin töihin, jotka eivät ole kovin lukemis- ja kirjoituspainotteisia. B2-tasolla kielitaito on jo niin hyvä, että keskustelukumppanin ei juurikaan tarvitse muistaa olevansa tekemisissä kielenoppijan kanssa. Tällä taidolla saa esimerkiksi Valviralta luvan harjoittaa monia sote-alan ammatteja.
C-tasot ovat sitten akateemisen kielenkäyttäjän tasoja. Jännää on, etteivät kaikki äidinkielenäänkään suomea puhuvat ole kaikilla kielenkäytön osa-alueilla näillä tasoilla. Kaikki eivät kirjoita monimutkaisia tieteellisiä artikkeleja tai pidä vaativia esitelmiä abstrakteista aiheista. Myöskään suomenkielisten nuorten kielitaito ei yleensä ole näillä tasoilla esimerkiksi vasta kehittymässä olevan kriittisen ajattelun takia.
Millaista suomea työtehtävissä tarvitaan?
Hakijan kielitaidon selvittämisestä ei vielä ole iloa, jos ei tiedetä, millaista kielitaitoa kyseiset työtehtävät edellyttävät. Ennen työpaikkailmoituksen laatimista on siis hyvä selvittää konkreettisesti samaa työtä tekevien kanssa, millaisissa työtilanteissa uuden työntekijän pitää selvitä suomeksi. Mitä pitää osata ymmärtää suullisesti, mitä lukea, puhua, kirjoittaa? Mitä työstä selviytyminen edellyttää? Myönnän, ettei tämä ole ollenkaan helppo tehtävä. Mikäli työpaikalla on yhteyksiä ammatillisiin oppilaitoksiin, neuvoa voi kysyä niiden opettajilta. Esimerkiksi Opetushallituksen rahoittamassa Ammattien Taitoavain -hankkeessa suomi toisena kielenä -opettajat laativat välineitä eri ammattialojen ja työtehtävien vaatiman kielitaidon kuvaamiseksi.
Suomen opetusta työpaikalle
Suuryritykset ostavat usein johtoportaan työntekijöilleen suomen yksityisopetusta, vaikka työkielenä olisi englanti. Isommalle työntekijäryhmälle voitaisiin järjestää suomen opetusta työpaikalla vaikka muutama tunti viikossa. TE-hallinnosta on saanut tällaisiin koulutuksiin tukea https://www.ely-keskus.fi/web/tyovoimanliikkuvuus/tyopaikkasuomi-ja-ruotsi. Amatillisilla oppilaitoksilla on kokemusta työpaikkasuomesta erittäin monilta ammattialoilta.
Yksittäisille vieraskielisille työntekijöille koulutuksia ei ehkä ole mahdollista hankkia, mutta he voisivat saada työnantajalta tukea vaikkapa kansalaisopistojen ja vastaavien kurssimaksuihin. (Miksi muuten kulttuuri- ja virkistysetua ei voi käyttää kielikurssiin mutta käsityökurssiin voi?!) Sopivan tasoisen opetuksen valitsemiseksi työntekijälle voi tarjota kielitaidon arvioinnin, jota tekee yli 10 vuoden kokemuksella muun muassa Testipiste http://testipiste.eu/FI/testipisteesta.
Mitä korkeakoulut voivat tehdä?
Helsingin Sanomien jutussa haastateltu diplomi-insinööri muistuttaa myös korkeakoulujen roolista. Suomen opetuksen korkeakouluopinnoissa tulisi olla pakollista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi tarjota enemmän kielikursseja eikä vain sitä hauskaa survival-kurssia, jossa opitaan iskemään suomeksi seuraa baaritiskiltä. Minun on vaikea ymmärtää, miksi haluamme maahan ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka suorittavat tutkintonsa englanniksi ja lähtevät sitten etsimään töitä muualta. Hulluinta on ollut kohdata sote-alalta valmistuneita, jotka vasta monen vuoden opintojen jälkeen tajuavat, etteivät he voi työllistyä omalle alalleen ilman suomen kieltä. Ilahduttavaa on se, että nykyään monet ammattikorkeakoulut tarjoavat korkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta sekä suomen kursseja esimerkiksi avoimessa ammattikorkeakoulussa.
Entä mitä SINÄ SIELLÄ voit tehdä?
Parasta, mitä meistä jokainen voi tehdä, on puhua sitkeästi suomea. On ikävää ja epäkohteliasta tyrmätä toisen yritys puhua suomea ja vaihtaa kieleksi englanti, jota kaikki maahanmuuttajat eivät edes osaa. Puhu siis suomea mutta hidasta hiukan tahtia ja sano uudelleen. Ei ole pakko lukea läpi selkosuomiopasta, mutta yleisohjeeksi voi sanoa, että vähemmän on enemmän. Keskity olennaiseen ja ole valmis auttamaan. Halu yrittää ymmärtää auttaa jo paljon.
Ja jos sinulla ei ole vieraskielisiä työkavereita, puhu suomea ruokalähetille, taksikuskille, siivoojalle ja tarjoilijalle. Moni heistä on ihan muun alan ammattilainen – ja ehkä jonain päivänä työkaverisi.
Elina Stordell on kielitaidon arvioinnin ja suomi toisena kielenä -opetuksen asiantuntija Taitotalossa ja Testipisteessä. Häntä kiinnostaa etenkin laadukas ja luotettava kielitaidon arviointi sekä kielitaidon merkitys yhteiskunnassa. Vapaa-aikanaan hän lukee liikaa dekkareita ja syö liikaa salmiakkia.
Testipiste on Suomen suurin aikuisten maahanmuuttajien kielitaidon arviointikeskus. Palvelua ylläpidetään neljän pääkaupunkiseudun aikuisoppilaitoksen yhteistyönä. Koordinaattorina toimii Axxell Monikulttuurisuuskeskus ja kumppaneina CareeriaPlus, Eiran aikuislukio ja Taitotalo.
