9.5.2023
Meillä on Taitotalossa käynnissä merkittävä projekti, jossa toteutamme kestävän kehityksen opetussisällöt kaikille koulutusaloillemme. Hanke on syväsukellus siihen, mitä vastuullisuus on käytännössä eri alojen ammattilaisen arjessa. Olemme myös olleet ihan peruskysymyksen äärellä: Mitä vastuullisuus on? Yleisesti käytössä olevaa määritelmää ei tunnu löytyvän mistään.
Entä mitä on kestävä kehitys?
YK:n Gro Harlem Brundtlandin komissio määritteli kestävän kehityksen jo vuonna 1987.
"Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa."
Vaikka määritelmän kirjoittamisesta on jo aikaa, ihmiskuntana meillä on edelleen paljon tekemistä määritelmän saavuttamisessa.
Onko vastuullisuus = kestävä kehitys?
Kestävä kehitys ja vastuullisuus ovat termejä, joita käytetään lähes synonyymeinä. Kummallakin nähdään olevan samat ulottuvuudet, ekologinen, sosiaalinen ja taloudellishallinnollinen. Itse koen kuitenkin, että on kyse kahdesta eri asiasta.
Usein näkee sanottavan: vastuullisuus on tekoja. Kyllä, mutta voisiko se olla myös tekemättä jättämistä? Voin esimerkiksi jättää ostamatta lentolipun ja päättääkin mennä mummolaan. Yritys voi karsia turhat liikelahjat ja kertoa asiakkailleen istuttavansa puita lahjojen sijaan. Ammatillinen oppilaitos voi joissain tapauksissa luopua uusien materiaalien käytöstä ja siirtyä kierrätysmateriaalien käyttöön. Voisi siis sanoa: vastuullisuus on valintoja.
Viime viikolla istuimme taas aiheen äärellä. Mietin ääneen, voisiko olla, että jos yhtään miettii, voinko, kannattaako minun, tai saanko tehdä jotain, hälytyskellojen pitäisi soida. Kaikki varmasti muistavat lapsuudestaan hetkiä, kun on kokeillut hyvän ja pahan rajaa. Ernst Hemingwayn sanoin
"What is moral is what you feel good after, and what is immoral is what you feel bad after."
Vastuullinen teko jättää sinut hyvään mielentilaan, kun taas vastuuton teko tuntuu pahalta. Luin aikoinaan blogin, jossa pohdittiin, miten toimistotarvikkeiden kulutus kasvaa yrityksissä juuri koulujen alun aikoihin. Jokainen, joka nappaa työnantajaltaan pari lyijykynää lapselleen, tietää varmasti toimivansa vastuuttomasti.
Mutta riittääkö moraalinenkaan määritys vastuullisuudelle? Käsitys moraalista ja vastuullisuudesta muuttuu koko ajan. Hyvän ja pahan raja ei ole staattinen. 1940-luvulla kenkien sopivuus varmistettiin röntgenillä. Homoseksuaalisuutta pidettiin Suomessa sairautena ja rikoksena vielä 50 vuotta sitten. Luin muutama viikko sitten artikkelin, jossa kerrottiin, nyt niin kestävyystrendikkäissä, lämpöpumpuissa käytettävän ympäristölle haitallista ikuisuuskemikaalia. Myrkkyä, joka luontoon jouduttuaan ei poistu sieltä ikinä. Onko siis juuri nyt vastuullista vai vastuutonta ostaa ilmalämpöpumppu?
Löysin tähän mennessä parhaan määritelmän vastuullisuudesta Vastuullisuus yritysten hallitusten päätöksenteossa -tutkimushankkeen loppuraportista, jonka voi kiteyttää näin: ”Vastuullisuus pohjautuu yhteisesti sovittuihin määritelmiin, pelisääntöihin sekä mittareihin siitä, mikä on oikein ja väärin.” Itse lisäisin tuohon vielä ajatuksen valinnasta. Näin: Vastuullisuus pohjautuisi yhteisesti sovittuihin määritelmiin, pelisääntöihin sekä mittareihin siitä, mikä on oikein ja väärin, sekä sen mukaisiin valintoihin ja toimintaan.
Tätä kirjoittaessa huomaan, että tuokaan määritelmä ei täysin pidä. Vaikka tiedämme, että nastarenkaat aiheuttavat terveysriskejä ja katupölyongelman, jopa kaivoskuolemia, jatkamme niiden käyttöä. Koska se on sallittua. Vaikka tunsimme tupakoinnin vaarat jo pitkään, se kiellettiin Suomen ravintoloissa vasta vuonna 2007. Jatkamme lentämistä, lihan syöntiä ja liikkumattomuutta, vaikka hyvin tiedämme, että niistä on meille haittaa. Annamme fosforipitoisen laskeuman kuormittaa rakasta Itämertamme, vaikka meillä on tähänkin ongelmaan ratkaisuja.
Vastuullisuuden määritelmä
Erityisesti lait, mutta myös yleinen moraali ja pelisäännöt, voivat olla monissa tapauksissa jäljessä. Maali liikkuu jatkuvasti.
Yksilön vastuullisuuden määritelmä voisi täten olla:
Oman tietoisuuden tason nostamista kestävästä kehityksestä, sekä sen mukaisia valintoja.
Meidän on lisättävä määritelmään ajatus siitä, että vastuullisuus on oman ja kollektiivisen tietoisuuden tason nostamista. Tätä tietosuutta voimme nostaa koulutuksella. Se on oppilaitosten vastuullisuustehtävä. Yrityksissä ja organisaatioissa voimme toimia vastuullisemmin, kuin mitä laki ja toimintajärjestelmät vaativat. Vasta silloin liikumme tasolla, jossa vastuullisuudesta luodaan organisaatiolle todellista kilpailuetua. Tästä kirjoitin edellisessä blogissani.
Yritysvastuun määritelmä voisi täten olla:
Yhdessä tehtyjä tiedostavia kestävän kehityksen pelisääntöjä ja mittareita, sekä niiden mukaisia valintoja ja toimintaa.
Olemme juuri julkaisseet Taitotalon uuden vastuullisuussivun. Lue tästä mitä vastuullisuus merkitsee Taitotalolle.
Kirjoittaja, Miisa Helenius vastaa Taitotalon kehityshankkeista ja -projekteista. Miisan mielestä kestävyyden johtaminen on aikakautemme tärkeintä johtajuutta. Jokainen meistä toteuttaa sitä omalla tavallaan työssään ja elämässään, positiostaan riippumatta.
