11.11.2021
Karilla on takanaan pitkä ura saman työnantajan palveluksessa. Hän aloitti aikanaan Amiedussa 1995 tietotekniikkakouluttajana, silloin Sanni Tuominen oli kuusivuotias. Sen jälkeen Kari toimi projektipäällikkönä ja vähän ajan päästä osastopäällikkönä. Amiedu uudisti organisaatiotaan ja perustettiin toimialat.
Toimialajohtajana Kari aloitti vuonna 2005. Aloitettuaan työt Amiedussa Kari lopetteli insinööritoimistoyrittäjyyttä. Insinööritoimiston ohella Kari toimi Helsingin Teknillisen Oppilaitoksen luennoitsijana ja CAD-koulutusten kehittäjänä uutta ammattikorkeakouluopetusta ajatellen.
Monipuolisista työtehtävistään Kari on kiitollinen.
– Olen ollut kehittämishommissa koko ajan. Työstä on löytynyt aina uusia ulottuvuuksia, joten en ole päässyt sammaloitumaan, Kari sanoo
Isä neuvoo, mutta ei päätä
Lukiossa Sanni Tuominen kiinnostui liiketaloudesta. Sannin kirjoitettua ylioppilaaksi isä Kari vinkkasi, että hänen työnantajansa tarjoaa liiketoiminta-alan koulutusta oppisopimusopintoina.
– Juteltuani Sannin kanssa suosittelin hänelle liiketalousalan opintoja, Kari kertoo.
– Tullessani 2009 Amieduun töihin työskentelin koulutusassistenttina, ja suoritin työn ohessa oppisopimuksella liiketalouden perustutkinnon, Sanni jatkaa.
Monipuolinen työ ja hyvä työilmapiiri sitouttavat Taitotaloon
Sanni aloitti työt ICT-tiimissä kiireapulaisena. Sitten teollisuuden toimialalle tarvittiin koulutusassistenttia.
– Työskentelin hitsaus-, kone- ja kunnossapitopuolella koulutusassistenttina vuoteen 2016, Sanni kertoo.
2017 Sanni siirtyi työskentelemään puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan koulutusten pariin. Sannin työnkuva on ollut inspiroiva. Työhön on sisältynyt esimerkiksi erilaisten ohjelmistojen pääkäyttäjyyksiä. Työuransa aikana hän on ollut kaksi kertaa äitiyslomalla.
– Viimeisimmän äitiyslomani aikana Amiedu yhdistyi AEL:n kanssa. Työnantajani nimi muuttui Taitotaloksi, Sanni kertoo.
Osa tiivistä työyhteisöä
Työkavereitaan Sanni kehuu vuolaasti. Esimerkiksi työskennellessään teollisuuden toimialalla hän koki sukupuolestaan ja nuoresta iästään huolimatta olevansa täysivertainen työyhteisön jäsen.
– Se oli pieni ja tiivis yhteisö. Siihen kuului pari pääkouluttajaa ja yksi assistentti eli minä, Sanni sanoo.
– Isänä tyttären pärjääminen hitsaus- ja kunnossapitoporukan assistenttina tuntui hyvältä, Kari jatkaa.
Sukulaisina töissä
Kari työskenteli yhteensä kymmenen vuotta toimialajohtajana. Tuolloin hän vastasi koko teknologiateollisuuden toimialasta. Isossa kuvassa osasto, jolla Sanni työskenteli, toimi myös hänen alaisuudessaan.
– Olen tietoisesti välttänyt tilannetta, jossa toimisin suoraan Sannin esimiehenä, Kari sanoo.
Molemmat korostavat yhteen ääneen sitä, että toivovat tehdyn työn olevan oleellisinta eikä sukulaisuuden.
Emme puhu työasioista vapaalla
Aloittaessaan työuraansa Taitotalossa Sanni ei asunut enää kotona.
– Omat asunnot ja elämät pitävät myös työssä meitä erillään, Kari sanoo.
– Emme puhu lainkaan työasioita vapaa-ajalla, Sanni jatkaa.
Kari kuvaa samassa työpaikassa tyttärensä kanssa työskentelemistä win-win tilanteeksi:
– Sanni on saanut hyvän työpaikan ja Taitotalo hyvän työntekijän.
Työ on työtä ja siviili on siviiliä.
Tytärtään Kari kuvailee pedantiksi.
– Sanni on ollut nuoresta alkaen asiapitoinen ihminen.
Yhteisillä lounailla Sannia ja Karia ei Taitotalossa näe. Vapaa-ajalla he sen sijaan pitävät paljon yhteyttä. Viimeksi eilen Sanni kysyi Karia Whatsappilla lapsenvahdiksi.
– Vapaalla emme kuormita toisiamme työasioilla, emme edes juoruilla, Kari sanoo.
Opettajana isän ajankäyttö
Tällä hetkellä Sanni työskentelee osa-aikaisesti, sillä hän haluaa ehtiä olemaan myös pienten lastensa kanssa kotona. Sannin ja hänen veljiensä ollessa pieniä Karilla oli oma insinööritoimisto.
– Tein tosi paljon töitä silloin. Yritin kyllä olla myös lasten kanssa, mutten ehkä ehtinyt tarpeeksi, Kari miettii.
Sannin tulevaisuuden haaveena on jatko-opinnot, mutta ruuhkavuodet painavat.
– Ehkä se, että isä on tehnyt aina paljon töitä, on osaltaan opettanut minut keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, Sanni pohtii.
Lämmin suhde
Isä-tytärsuhdettaan Sanni ja Kari kuvailevat normaaliksi.
– Viimeksi isä auttoi perhettäni muutossa, Sanni kertoo.
Sannin perheen työnjako poikkeaa hieman perinteisestä mallista.
– Meillä mieheni jää hoitamaan lapsia, ja minä lähden isän kanssa rautakauppaan, kertoo Sanni.
Isä on tekniikkaa rakastava tukipilari
Sannin mielessä on käynyt, että tulevaisuudessa tekniikan alan opinnot voisivat kiinnostaa häntä.
– Olen saanut isältä verenperintönä kiinnostuksen teknisiin asioihin, esimerkiksi sähkö ja sähköhommat viehättävät, kertoo Sanni.
Isänä onnistumistaan Kari ei osaa arvioida, mutta hän toivoo olevansa Sannille tukipilari, jolle voi avoimesti kertoa, jos jokin on vialla.
– En ehdi tapamaan paljoa ihmisiä, mutta isä kuuluu lähiomaisiini. Tiedän, että voin tarvittaessa aina tukeutua häneen, Sanni sanoo.
