Työelämänovelli: OKR-joulukuvaelma – tärkeimmät asiat ovat yksinkertaisia Uutinen

I

Kehityspäällikkö Miisa Helenius käveli Taitotalon käytävillä paljain jaloin. Hänellä oli kädessään punaiset korkokengät ja mielessään OKR-malliin liittyviä ajatuksia. Miisa oli yrittänyt kertoa koko päivän ohikulkijoille uudesta tavoitejohtamisen mallista, jolla Taitotalo elää todeksi uutta strategiaansa. Kukaan ei ehtinyt kuuntelemaan. Miisa vertaili mielessään OKR-mallia muihin johtamisjärjestelmiin ja ajatteli, että se on järkevä ja hieno. Muissa Miisan tuntemissa malleissa tarkastellaan kokonaista vuotta, kun OKR-mallissa seurataan tiiviisti sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteita. Mikään muu johtamisjärjestelmä ei anna yhtä hyvin vastauksia siihen, miten norsu pilkotaan pieniksi palasiksi, ajatteli kasvissyöntiä suosiva Miisa.

Kävellessään Taitotalon loputtoman pitkiä käytäviä Miisa katseli hieman haikeana taitotalolaisten valaistuja työhuoneita. Ne näyttivät viihtyisiltä. Valo tulvi ovenraoista. Ja jos korvan laittoi satunnaiseen oveen kiinni, saattoi sieltä kuulla iloisen puheensorinan. Miisan tiimi oli asettanut OKR-tavoitteekseen OKR-mallin esittelyn taitotalolaisille. Ja koska kuuntelijoita ei ollut, Miisa oli epäonnistunut tehtävässään. Hän ei halunnut luovuttaa ja palata työhuoneeseensa. Sitä paitsi Miisan huoneessa odottivat kehitysvastaava Heidi Paal ja projektipäällikkö Kerkko Ketonen.

Miisa ajatteli Heidiä, joka oli yksi valtakunnan tunnetuimmista digipedagogiikan puolestapuhujista. Heidi näytti Miisan mielestä enkeliltä eikä Miisa käsittänyt, miksi Heidi piilotteli hampaitaan. Heidi oli kutsunut Miisaa sudeksi lampaan vaatteissa. Miisa ei ollut ymmärtänyt vertausta. Omasta mielestään hän oli lähimpänä pelkkää lammasta. Jouluseimiasetelmassa olisin varmasti lammas, joka seuraa tapahtumia vierestä, Miisa ajatteli.

Kerkko sen sijaan oli Miisalle mysteeri. Kerran Miisa oli kysynyt Kerkolta, että mikä jouluseimiasetelman hahmoista tämä olisi. Kerkko oli vastannut, että hän olisi itämaan tietäjä, joka parantaisi maailmaa viemällä Jeesus-vauvalle lahjaksi OKR-mallista kertovan kirjan. OKR-projektiin Miisa ei voinut kuvitella parempia työystäviä kuin Kerkon ja Heidin.

Miisa istahti Taitotalon tyhjään aulaan lepäämään. Hän laittoi punaiset korkokengät jalkaansa ja ryhtyi ajattelemaan OKR-mallia. Se, että strategia pysyy koko strategiakauden mielessä, vaatii kurinalaisuutta, Miisa ajatteli. OKR:ään kuuluvat tavoitteet, avaintulokset ja tehtävät lämmittivät Miisan mieltä. Malli, jolla johdetaan organisaation strategisia tavoitteita tiimi- ja yksilötasolle, sai Miisan iloiseksi.

II

Samaan aikaan Miisan huoneessa Heidi ja Kerkko pohtivat, että miten he kertoisivat jokaiselle taitotalolaiselle ilosanoman, että vuoden alusta kaikkien on otettava OKR-malli käyttöön. Heidi, joka ei hävennyt menneisyyttään anarkistisena kettutyttönä, iloitsi siitä, että saisi pian viestiä Taitotalon henkilökunnalle, että jokaisen mahdollisuus omistaa oma työ kasvaa. Se, että jokainen ryhmä saa pian asettaa itselleen inspiroivia tavoitteita, onnellistaa ihmisiä, Heidi ajatteli.

Byrokratiaa vastustava Heidi ei ollut kertonut Miisalle, että ainoa syy siihen, ettei hänen hampaansa koskaan näy, on se, ettei hän päässyt lapsena oikomishoitoon. Pikkutyttönä oikomishoidon suhteen vääryyttä kokenut Heidi oli päättänyt aikuiseksi kasvettuaan ja diplomi-insinööriksi opiskeltuaan, että hän työskentelee henkeen ja vereen reilun ja oikeudenmukaisen maailman puolesta. Heidille reiluus työyhteisössä tarkoitti yhteisöllistä ilmapiiriä ja ihmisläheistä johtamista. Se, että Taitotalon OKR-projektissa ei anneta valmiita ratkaisuja, vaan mallissa hyödynnetään palvelumuotoilun keinoja, vahvisti Heidin uskoa työnantajan ja työntekijöiden välisen aidon dialogin voimaan.

Miisalle ja Kerkolle Heidi oli tiivistänyt ajatuksiaan sanomalla, että OKR-projektissa parasta on se, että tavoitteita, avaintuloksia ja tehtäviä saa olla yhtä monenlaisia kuin Taitotalossa on ihmisiä.

III

Heidi havahtui ajatuksistaan Kerkon ihmetellessä ääneen sitä, minne Miisa mahtaa olla kadonnut. Kerkolle työskentely Miisan ja Heidin kanssa oli osoittautunut todelliseksi intohimoprojektiksi. Kun Kerkko kuuli, että pääsee mukaan OKR-projektiin, hän hankki OKR-mallista käytännössä kaiken mahdollisen teoriatiedon ja ahmi sen sisuksiinsa muutamassa kuukaudessa.

Naisten välistä hampaisiin liittyvää ristiriitaa Kerkko ei osannut tulkita, mutta lounaspöydässä hänellä oli tapana muistuttaa naisia siitä, että ihminen on sekasyöjä. Siitä meillä on todisteena tasaiset hampaat ja vain harvalla on jäänteitä raateluun tarkoitetuista terävämmistä kulmahampaista.

Kerkko, jonka sydän sykki järjestelmällisyydelle ja selkeydelle, oli päättänyt keskittyä omassa OKR-viestinnässään sen korostamiseen, että OKR tarjoaa taitotalolaisille mahdollisuuden pysähtyä. Ajatus siitä, että jollakin ryhmällä tai henkilöllä olisi liian kiire ottaa OKR käyttöön, kuulosti Kerkon mielestä absurdilta. Omia ja ryhmän tavoitteita on hyvä pysähtyä miettimään säännöllisesti.

Heidi ryhtyi lukemaan Kerkolle ääneen OKR-mallista suunnittelemaansa uutisluonnosta. Sen otsikko oli: asiat ratkeavat, kun tavoitteet ovat selkeästi mitattavassa muodossa. Kerkko katsoi Heidiä, otti tämän näppäimistön ja jatkoi Heidin kirjoittamaa uutisen alkua: OKR-projektissa esihenkilöiden aktiivisuus on tärkeää. Onnistuminen riippuu esihenkilön kyvystä osallistaa ja motivoida työntekijöitä. On muistettava, että tämä ei ole sprinttikilpailu, vaan ennemminkin maraton ja että ensimmäinen vuosi on alkujumppaa. Annetaan itsellemme ja toisillemme aikaa harjoitella.

IV

Aulassa Miisan sielu oli lähes valaistunut OKR-malliin liittyvistä ylevistä ajatuksista. Ja kun Miisa keskitti kaiken läsnäolonsa OKR-malliin, hän ymmärsi, että isossa kuvassa siinä on kyse samasta kuin elämässä muutenkin. On tärkeää keskittyä miettimään, mikä on oleellista. Lähes aina on oikea hetki pohtia, onko ydinasioiden äärellä vai onko epähuomiossa ajautunut sivuraiteelle. Tavoitteiden asettaminen auttaa hahmottamaan asioiden ytimen. Monesti elämässä tärkeimmät asiat ovat yksinkertaisia, Miisa ajatteli.

Sivuraiteesta Miisan mieleen tuli eräs muutosjohtamisen konsultti, jonka hän tapasi 90-luvulla. Mies oli verrannut muutosjohtamista ja liikkuvaa pikajunaa. Miisa oli kuunnellut kaksi päivää Aulangon kylpylässä luentoa siitä, että muutoksessa ei voida olettaa, että kaikki vaunut kulkevat samaa vauhtia tai edes pysyvät kiinni toisissaan. Silloin on kuulemma välttämätöntä, että osa ihmisistä jää kyydistä ja että uusia ihmisiä tulee kyytiin. Vaikka Miisa ei muistanutkaan miehen hampaita, ajatus vanhanaikaisista johtamisopeista sai hänet mietteliääksi. Nyky-Miisa olisi suositellut perehtymistä modernimpiin johtamisteorioihin. OKR-malli esimerkiksi korostaa vastuullista johtamista, jonka keskiössä on pitkäjänteinen osaamisen kehittäminen ja se, että hyvinvoiva henkilöstö on organisaation yksi suurimmista kilpailueduista.

Miisa päätti, että ennen kuin hän palaa Heidin ja Kerkon luokse, hän kertaa vielä OKR-mallin hyödyt: vie strategian käytäntöön, tekee toiminnasta läpinäkyvää, auttaa hahmottamaan tavoitteet ja vastuualueet. Miisan miettiessä listaa hän huomasi aulan nurkassa olevan pahvilaatikon. Se oli kauniimpi kuin mikään Miisan koskaan näkemä laatikko. Eriväriset jouluvalot valaisivat laatikkoa ja värikkäät joulukoristeet ympäröivät sen. Miisa käveli kohti laatikkoa ja kurottautui sitä kohti. Se oli täynnä Schleich-muovihahmoja. Aivan, Taitotalohan täyttää vasta pian kolme vuotta, täytyyhän jokaisella taaperolla olla oma lelulaatikko, Miisa ajatteli. Hän ryhtyi nostelemaan eläinhahmoja pois laatikosta. Ja aina kun hän nosti uuden muovieläimen lattialle, taivaalle syttyi uusi tähti.

V

Samalla seudulla Heidi ja Kerkko vartioivat edelleen sähköpostejaan. Yhtäkkiä kirkkaus ympäröi heidät. Heidän edessään seisoi OKR-malli. OKR-malli sanoi heille: Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko Taitotalolle. Minun avullani Taitotaloa johdetaan vuonna 2023 vastuullisesti ja tavoitteellisesti. Siten, että koko Taitotalo kulkee yhdessä samaan suuntaan.

Heidi ja Kerkko vilkaisivat toisiinsa, poistuivat työhuoneesta ja löysivät Miisan muovieläinten ja joulukoristeiden keskeltä aulasta. Miisa kertoi ajattelevansa joulua ja johtamisteorioita. Hän kertoi tulleensa siihen tulokseen, että jos OKR-mallille pitäisi löytää jokin metafora, se ei olisi ainakaan liikkuva juna. Heidi katsoi Miisaa ja Miisan muovihahmoasetelmaa hyväksyvästi. Heidi ajatteli, että joulunaikaan hän ainakin tippuisi mieluummin seimestä kuin junasta.

OKR-mallin tammikuussa käyttöönottava Taitotalo toivottaa hyvää joulua!

Teksti: Johanna Rautio, Taitotalo
Kuvat: Minna Moshnikoff, Taitotalo