Oikeus osata vai velvollisuus oppia? Blogi

Ammatillisista oppilaitoksista valmistuvat: iloitkaa uudesta tutkinnostanne ja sen tuomasta osaamisesta. Olkaa ylpeitä niistä konkreettisista käytännön taidoista, joita nyt osaatte. Käyttäkää kaikkea oppimaanne teoreettista tietoa hyödyksenne, sillä sen avulla voitte aina perustella omaa toimintaanne työelämässä.

Lukiolaiset, jotka asetatte pian ylioppilaslakin päähänne: riemuitkaa siitä yleissivistyksestä, jonka eteen olette tehneet vuosia töitä. Käyttäkää kaikkea tietoa hyväksenne tulevassa elämässänne ja uskaltakaa haaveilla omista opinnoistanne kohti tulevaa ammattia.

Te kaikki olette tehneet viime vuosien poikkeusoloissa lujasti töitä ja me kaikki, teidän opettajanne ja ohjaajanne, olemme nähneet, mitä se on teiltä vaatinut. Tänä keväänä olemme erityisen ylpeitä teistä, ihan jokaisesta. Te olette se syy, miksi me olemme nämä omat ammattimme aikoinamme valinneet, ja teidän valmistujaisenne ovat meidän työelämämme koskettavimpia hetkiä.

Elämme taas kevätjuhlien aikaa. Hetkiä, joihin itse liitän vapauden ja uuden edessä olemisen uteliaisuuden. Mahdollisuuksien maailman, johon juhlien jälkeen astutaan. Tänään ajattelen erityisesti meidän nuoriamme, joille kaiken soisi olevan vielä hieman huoletonta pohdintaa siitä, mitä kaikkea sitä voisikaan elämässään tehdä. Mikä minua voisi kiinnostaa ja voisikohan sitä tehdä työkseen? Tiedänkö edes mitä haluan ja tulikohan nyt tehtyä oikeat valinnat koulutuksen tai ammatin suhteen? Heille haluan kertoa, että kaikki valinnat ovat oikeita ja ne vievät uuteen suuntaan. Useimmiten päätökset on tehty sillä parhaalla tiedolla ja taidolla, mitä milläkin hetkellä on ollut saatavilla. Kaikesta osaamista on hyötyä. Mitä enemmän ja monipuolisemmin osaamista elämän varrella koulutuksen, työkokemuksen tai harrastusten kautta kertyy, sitä avarammin tätä elämää osaa katsella. Jokaisella on oikeus osaamiseen. Tie siihen saa ja sen pitääkin olla erilainen, omannäköinen.

Osaamisen käsite kiehtoo, vaikka olen työskennellyt sen parissa jo pitkään. Sen merkitys on laajentunut, kun sain taitotalolaisena mahdollisuuden osallistua opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan Oikeus osata -kehittämisohjelmaan, jonka tarkoituksena on parantaa ammatillisen koulutuksen laatua ja tasa-arvoa. Jo ohjelman nimikin lupailee ja viittaa johonkin innostavaan ja kannustavaan. Siinä puhutaan oikeudesta, jonka voidaan nähdä olevan myös vastakohta velvollisuudelle. Oppimisen maailmassa se voidaan liittää oppivelvollisuuteen.  Velvollisuus käsitteenä viittaa kuitenkin pakkoon, johonkin mitä pitää tehdä, haluaa tai ei. Oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvä kehittämistyö on merkityksellistä ja siitä käytävä keskustelu on tärkeää. Mutta ajatuksen tasolla oikeus osaamiseen tuntuu kuitenkin enemmän annetulta, tarjolla olevalta mahdollisuudelta, johon ehkä uskaltaakin lähteä mukaan, vaikkei ihan varma mistään vielä olisikaan.

Työskentelen hankkeen parissa kehittäen ammatillisissa tutkinnoissamme opiskelevien jatko-opintopolkuja korkeakouluihin tai yliopistoihin. Saan tarttua siihen, miten näitä osaamisen oikeuksia luodaan ja mahdollisuuksia maalaillaan esiin. Mitään ei ole syntynyt hetkessä, ajatus on vaatinut aikaa kypsyäkseen. Se on tarvinnut ympärilleen ihmisiä, jotka ajattelevat samaan suuntaan ja osaavat myös johtamisellaan osoittaa työskentelylle tilaa ja tarvittavia resursseja. Yhteistyössä syntyy usein myös ideoita, joista parhaimpia lähdetään toteuttamaan. Yksi tällainen yhteistyön, innostuksen ja inspiraation lähde on löytynyt Joensuu–Kuopion suunnalta, Itä-Suomen yliopistosta. Olemme käyneet keskusteluja opinto-ohjaaja Leila Saramäen kanssa ja tuloksena on Taitotalon ja Itä-Suomen yliopiston kanssa solmittu yhteistyösopimus.

Yhteistyö mahdollistaa Taitotalon tutkinto-opiskelijoille maksuttomia avoimen yliopiston opintoja, joita voidaan sisällyttää ammatillisiin tutkintoihin. Ajatus siitä, että esimerkiksi lähihoitajaopiskelija voi suorittaa varhaiskasvatustieteen perusopintoja ja hakeutua ammatillisen perustutkinnon suoritettuaan yliopistoon opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi, kuulostaa mahdollisuudelta, johon kannattaa tarttua. Se kertoo myös siitä, että jos lukio ei ollutkaan 16-vuotiaana se turvallisimmalta tuntuva vaihtoehto, kun käytännön ammattiosaamisen hankkiminen kiinnosti enemmän, haaveet korkeakouluopinnoista ovat edelleen mahdollisia. Oikeus osaamiseen ja uuden oppimiseen tulee rakentaa vielä paremmin koulutusjärjestelmiemme sisään niin, että koulutusasteelta toiselle siirtyminen olisi mahdollisimman joustavaa ja siihen suorastaan kannustettaisiin.

Me Taitotalossa haluammekin toivottaa tervetulleeksi tänä keväänä valmistuvat ja kaikki muutkin omasta osaamisen oikeudestaan kiinni pitävät takaisin uutta oppimaan. Meillä on paljon mahdollisuuksia ammatillisen osaamisen hankkimiseen tuoreille ylioppilaille ja kaikille ammattiosaamisesta haaveileville. Omaa osaamistaan voi kehittää syventämällä opintojaan, vaihtamalla alaa tai hankkimalla käytännön osaamista korkeakoulutuksenkin rinnalle. Oikeus osata kuuluu meille kaikille ja ammatillinen koulutus on laadukas mahdollisuus oman osaamisensa kehittämiseen.

Kirjoittaja Miia Arppe toimii taideaineiden ja terveydenhuollon aineiden kouluttajana sekä opinto-ohjaajana Taitotalossa.