9.12.2022
Työtä tekemällä -oppimisen historia on pitkä. Voisi ehkä puhua jopa elinikäisestä oppimisen muodosta, sillä osaamista on aina siirretty sukupolvelta toiselle, ja henkilöltä toiselle tarpeen mukaan. Se on aikojen alusta asti tapahtunut tarveperusteisesti ja ollut ollut välttämätöntä elämisen ja toimeentulon kannalta.
Oppipoika-kisälli-mestari-ajattelu on tunnettu oppisopimuskoulutuksen perustana. Idea on lähes sama kuin edellä kuvattuna, mutta fokus on ollut enemmän ammatillisen osaamisen ja hiljaisen tiedon siirron varmistamisessa uusille tekijöille. Tälle perustalle oppisopimuskoulutus on syntynyt ja sen merkitys ammatillisen koulutuksen kehityksessä on kiistaton.
Ammatillisen koulutuksen säädösten uudistamisen yhteydessä vuonna 2018 oppisopimuskoulutus tuotiin lainsäädännöllisesti vertaiseksi koulutusmuodoksi oppilaitosmuotoisen koulutuksen kanssa. Oppisopimuskoulutuksen toimintaedellytyksiä varmistettiin määrittämällä rahoitus oppisopimuskoulutuksessa samalle tasolle kuin valtionosuudella järjestettävässä oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa.
Tämä muutos on ollut hyvä ja osin erittäin toimivakin. Oppisopimuskoulutuksen perusajatus on edelleen tiedossa ja toimintamalli säädöksin säädetty. On kuitenkin ollut kokemusperäisesti havaittavissa, että säädösten vapautettua kaikkien ammatillisten koulutuksen järjestäjien toimiessa myös oppisopimuskoulutuksen järjestäjänä ei oppisopimuksen erityispiirteitä enää tahdota tunnistaa tai niitä käytännössä vesitetään osin joko ymmärtämättä tai sitten vaan välittämättä.
Vastuu koulutuksesta on ja pysyy koulutuksen järjestäjällä
Työelämässä oppimisen merkitys on sekä lainsäädännöllisesti että työelämän tulevaisuuden osaamistarpeiden kannalta tarkasteltuna suuri. Ammatillisen koulutuksen lainsäädännön uudistamisen yhteydessä esiintyi yrityksissä jossain määrin epätietoisuutta siitä, siirtävätkö ammatilliset koulutuksen järjestäjät koulutusvastuutaan yrityksille välittämällä työelämässä oppimisen yrityksen vastuulle. Näin ei suinkaan tapahtunut, eikä ole edes mahdollistakaan. Kokonaisvastuu on aina koulutuksen järjestäjällä.
Tällä hetkellä olemme tilanteessa, missä työ- ja elinkeinoelämä peräänkuuluttaa osaajia. Ratkaisuja etsitään ympäri valtakuntaa eri neuvotteluhuoneissa. Yleensä niitä ratkaisun avaimia tarjotaan ja esitetään muille tahoille sen sijaan, että tunnistettaisiin niiden sijaitsevan omissa taskuissa ja käsissä. ”Jos niitä osaajia ei ole tarjolla, niitä pitää itse tuottaa.” Oppisopimuskoulutus on luonteva tapa yritykselle kouluttaa omiin osaamistarpeisiin osaajia. Koulutuksen järjestäjät mahdollistavat oppisopimuskoulutuksen ja tukevat yrityksiä sen suunnittelussa ja järjestämisessä.
Työelämässä oppimisen ydin on opiskelija itse
Osaamisen hankkiminen työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa (eli työelämässä oppiminen) perustuu opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan eli HOKSiin. Kullekin opiskelijalle tulee laatia henkilökohtaistamiseen perustuva yksilöllinen opintopolku, joka on konkreettinen ja dokumentoitu suunnitelma opiskelijan tavoitteen saavuttamiseen. Sitä täydennetään ja päivitetään tarvittaessa.
Opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen tulee tunnistaa ja tunnustaa. Koulutuksen järjestäjä tunnistaa opiskelijan aiemmin hankkimaa osaamista tämän esittämien asiakirjojen ja muiden selvitysten perusteella, joita voivat olla esimerkiksi tutkintotodistukset, työtodistukset, osaamiskartoitukset, haastattelut tai muut menetelmät. Opiskelijan voimassa olevien perusteiden mukaista osoitettua osaamista, joka vastaa suoritettavassa tutkinnossa edellytettyä osaamista tai ammattitaitoa, voidaan tunnustaa suoraan suoritettavaan tutkintoon, eli sisällyttää. Muissa tapauksissa osaamisen arvioijat arvioivat osaamisen vastaavuutta ja ajantasaisuutta.
Henkilökohtaistamisen ydin kuitenkin on se, että opiskelija tulee itse tietoiseksi siitä, mitä hän jo osaa ja toisaalta, millaista osaamista hänen tulee vielä hankkia suorittaakseen tavoitteena olevan tutkinnon osan, osat tai koko tutkinnon. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella tehdään näkyväksi opiskelijan nykyinen ”ammatillinen kunto” ja käynnistetään yhteinen suunnittelu, mitä osaamista opiskelijan tulee hankkia, ja millä tavoin hänen tulee toimia puuttuvan osaamisen saavuttamiseksi.
Työssäoppiminen on keskeinen oppimismuoto
Työelämässä oppiminen on ammatillisessa koulutuksessa keskeinen osaamisen hankkimisen muoto. Voimassa olevien säädösten mukaan työpaikalla järjestettävää koulutusta voidaan järjestää joko koulutussopimukseen tai oppisopimukseen perustuvana koulutuksena. Opiskelijan HOKSiin tulee kirjata tutkinnon osittain keskeiset työtehtävät, joita tekemällä opiskelija hankkii todettua osaamisvajeen mukaista osaamista ja niiden ajoittuminen. Lisäksi tarvittaessa sovitaan, miten ja milloin opiskelija hankkii osaamista muissa koulutuksen järjestäjän tarjoamissa oppimisympäristöissä.
Osaamisen hankkimisen suunnittelusta
On huomattava, että oppisopimusopiskelijan HOKSin tulee olla laadittu niin, että se on liitettävissä oppisopimukseen sopimusta allekirjoitettaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvissä ajoin tehtävää etukäteissuunnittelua ja sopimista eri sopimuksen osapuolien kesken (opiskelija, työnantaja, koulutuksen järjestäjä) ennen oppisopimuskoulutuksen alkamista. Tässä onkin työelämässä oppimisen laadun varmistuksen kannalta keskeinen kohta.
Näkemyksiä työelämässä oppimisen pedagogiikasta -kirjoitussarja
Olen kirjoittanut blogitekstit kuvatakseni työelämässä oppimisen ja erityisesti oppisopimuskoulutuksen erinomaisuutta. Olen tuonut esiin kehittämisen näkökulmaa työelämässä oppimisen suunnitteluun, järjestämiseen ja osaamisen kehittymisestä annettavan palautteeseen.
Blogisarjan osat
– Juureva tapa hankkia ammattitaitoa
– Tunnista osaaminen - työelämässä oppimisen ydintä (julkaistu 12.1.2023)
– Osaamisen hankkiminen oppisopimuskoulutuksessa (julkaistu19.1.2023)
– Suunnitelmallinen osaamisen kehittäminen ja kehittymisestä annettava palaute (julkaistu 26.1.2023)
– Työpaikkaohjaajan muistilista ohjauskeskusteluille (julkaistu 2.2.2023)
Kirjoittaja toimii Taitotalossa kehitysvastaavana ja oppisopimuspäällikkönä. Hän on ammatillisen koulutuksen asiantuntija ja moniottelija, joka hengittää ammatillisia tutkintoja ja elää osaamisen kehittämisestä. Hänen tehtävänä on uudistaa, kehittää ja samalla varmistaa oppisopimuskoulutuksen, ja yleensäkin työpaikalla järjestettävää koulutuksen, toimeenpanoa yhteistyössä koko henkilöstön kanssa.
