26.1.2023
Sen oppii, mitä tekee. Kun opiskelijan oppiminen on tietoista, suunnitelmallista ja tavoitteellista, oppimisprosessi on ammatillisesti tuloksellinen, tehokas, opiskelijaa itseään voimaannuttava ja tämän itseluottamusta vahvistava kokemus. Tämä on ammatillisen koulutuksen konkreettinen opiskelijakohtainen tavoite, ja työelämässä oppimisessa tämän tavoitteen saavuttamiseen on parhaat edellytykset.
Työelämässä oppimisessa työtehtävien tekemisellä on keskeinen rooli. Jos niitä ei ole määritelty, ei voida puhua suunnitelmallisesta työelämässä oppimisesta. Toisaalta ne voidaan teknisesti määrittää ja siten täyttää säädösten kirjainta. Kuitenkin kaiken ytimessä tulee olla aktiivinen osaamisen kehittäminen ja kehittymisen seuranta. Pelkkä määrä ei korvaa laatua. Urheilussakaan eniten harjoittelevalle ei voida luvata voittoja. Sama tilanne on myös työelämässä oppimisessa.
On viisautta kohdentaa oppimisen teot ja ponnistelut oikeisiin kohteisiin ja oikealla volyymilla. Jokaiseen työtehtävään tulisi suhtautua kuin harjoitukseen urheilijana. Urheilija tekee joka kerta tarkoin suunnitellut harjoitukset tietyillä sovituilla tehoilla ja määrillä. Kaikessa on läsnä harjoituksen vaikuttavuus. Urheilijalla harjoitus on sidottu pyrkimykseen kehittää jotain fyysistä ja/tai psyykkistä ominaisuutta, kykyä tai taitoa. Voisiko työelämässä oppimisessa pyrkiä samaan suunnitelmallisuuteen ja tavoitteellisuuteen myös rutiininomaisissa työtehtävissä? Aivan varmasti.
Ohjattu oppimisprosessi työelämässä oppimisessa
Tämä suunnitelmallisuus tarkoittaa työelämässä oppimisessa osaamisen kapeikkojen ja osaamattomuuden tietoista tunnistamista ja nimeämistä kehityskohteiksi. Huomattavaa on, että useat osaamiset ovat luonteeltaan hitaasti ja ajan kanssa kehittyviä sekä edellyttää opiskelijalta erityisesti tietoista kehittämistä. Tunnistan liian usein, että työelämässä oppimista leimaa liiaksi ylimalkaisuus, ei-tietoinen toiminta oppimisen näkökulmasta. Siitä seuraa suoriutuminen, ilman kriittistä pohdintaa siitä, mitä opiskelija aidosti osaa ja mistä onnistunut työsuoritus koostuu.
Mitä osaamista kukin nimetty työtehtävä kehittää?
Kuten aiemmin on esiin nostettu, työelämässä oppiminen on enemmän kuin tiedon ja taidon summa. Oheisessa kuvassa 5 on yksinkertaistaen tuotu esiin työelämätaidot ja muu osaaminen, joiden merkitys kuvan logistiikka-alan tutkinnon ammattitaitovaatimusten hallinnassa on suuri. Näiden osaamisten listaus on vain esimerkki ja suuntaa antava siitä, miten monipuolista osaamista opiskelija tosiasiallisesti tarvitsee.
On hyvin oleellista ymmärtää ja tiedostaa, että näiden osaamisten oppiminen ei ole vain tekninen asia, vaan hyvin tietoista, pitkäkestoista kehittämistä. On eri asia lukea tietokirjallisuudesta, mitä on hyvä ja toimiva vuorovaikutus ja yhteistyötaidot, kuin toteuttaa sitä itse työssään muuttuvissa kontakteista ja työkiireessä.
Vielä suurempi haaste on kehittää oppimiskyvykkyyttä, joka usein sidotaan oppilaitosmuotoiseen opiskeluun, vaikka kyse on laajemmin kaikesta siitä, miten henkilö suhtautuu ympäröivään maailmaan ja eteen tuleviin selvitettäviin tilanteisiin eri työtehtävissä. Usein on kyse jopa enemmän asenteesta kuin tekniikasta, tahdosta kuin taidosta. Nämä osaamiset eivät kehity ilman opiskelijan omaehtoista prosessointia, säännöllistä työpaikkaohjaajan ja opettajan ohjausta sekä työympäristön ja -yhteisön tukea.
Osaamisen kehittymisen seuranta työelämässä oppimisessa
Oppiminen on opiskelijan työtä, kirjaimellisesti myös oppisopimusopiskelijalle työyhteisössä. Oppimisen sijaan on hyvä puhua osaamisen kehittymisestä, koska sitä oppimisella tavoitellaan. Osaamisen kehittymisen seuranta tuo oppimiseen toimintatavan, jolla seurataan oppimista prosessina, oppimisen suuntaa, voimakkuutta ja laatua sekä oppimistuloksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Osaamisen kehittymisen seuranta tarkoittaa myös palautteen antamista opiskelijalle oppimisprosessista ja -tuloksista.
On valitettavan tyypillistä työelämässä oppimisen aikana, ettei katsota olevan aikaa keskustella opiskelijan osaamisen kehittymisestä. Ehkä kyse on enemmän haasteesta, jossa työpaikkaohjaajat, ja myös osin ammatilliset opettajat, eivät ei osaa pukea sanoiksi, tunnistaa, eritellä ja arvottaa opiskelijan tavoitteen mukaista osaamista ja hänen jo saavuttamaa osaamista.
Hyvin usein opiskelijan saama palaute jää ulkokohtaiseksi. ”Hyvin se menee”. ”Vielä kun vähän treenaat, niin hyvä tulee”. ”Kyllä sinusta vielä osaaja tulee jne…”. Palaute on näin annettuna toteavaa, mutta sisällötöntä. Ei opiskelija näiden palautteiden perusteella kykene jäsentämään, mitä hän jo osaa ja mitkä osaamiset vaativat häneltä panostamista. Teknisten taitoja edellyttävissä yksityiskohdissa on palautteen antaminen helpompaa. Työmenetelmien, -välineiden tai materiaalien käsittelyssä konkretia on läsnä ja niistä on luontaisesti helpompi keskustella, vertailla ja ohjata toimintaa haluttuun suuntaan.
Jos otetaan tarkasteluun yksi ammattityöntekijän keskeisimmistä osaamiskokonaisuuksista – työnhallintaosaaminen, miten seurata osaamisen kehittymistä muun muassa koordinointitaidon, päätöksentekokyvykkyyden, itsensä johtamisen taitojen sekä organisointi- ja suunnittelutaitojen osalta? Nuo osaamiset eivät näy opiskelijasta ulospäin kovinkaan selvästi. Toki niitä voidaan arvioida osin tulosten perusteella, mutta se on vain tulkintaa, jos arvioija ei pureudu tehtyyn työprosessiin kokonaisuutena.
Ensiksikin. Jotta opiskelija pystyy kehittämään näitä osaamisia, niiden työstämiseen tulee sitoutua, kun ne on tunnistettu kehittämiskohteiksi. Näiden osaamisen kehittymisen seuranta edellyttää hyvää suunnittelua ja seurannan toimintamallista sopimista. Opiskelijalla itsellään on oltava aktiivinen reflektoijan rooli. Nämä osaamiset eivät kehity vahingossa, vaan vaativat opiskelijalta jatkuvaa tietoista kehittämistyötä ja oman minän, toiminnan ja tekojen itsearviointia.
Kyse on prosessista, jonka ohjaajina toimivat työpaikkaohjaaja ja ammatillinen opettaja. Työnhallinta-osaaminen on hyvin vahvasti ammatillisen kasvun ja kehittymisen kautta saavutettavaa osaamista. Koska on kyse kasvuprosessista, on opiskelijan osaamisen kehittymistä tarkasteltava yhteisesti työpaikkaohjaajan kanssa säännöllisesti pidettävissä ohjauskeskusteluissa.
Ohjauskeskustelut osaamisen kehittymisen seurannassa ja arvioinnissa
Ohjauskeskustelujen merkitys oppisopimuskoulutuksessa ja kaikessa ammatillisessa koulutuksessa on monin verroin suurempi kuin keskimääräisesti ajatellaan. Erityisen suuren painoarvon ohjauskeskustelu saa silloin, kun opiskelija ei ole pedagogisesti koulutetun opettajan valvonnassa opiskelemassa.
Työelämässä oppimisen haasteet kytkeytyvät työ- ja elinkeinoelämän kovaan työtahtiin ja yrityksen liiketoiminnallisiin tavoitteisiin. Onko yrityksissä aikaa opiskelijoiden ohjaamiselle? Onko yrityksissä ymmärrystä sille, että tulos- ja taloustavoitteellisessa työn suorittamisessa tarvitaan pysähtymisiä, jotta voidaan arvioida oppimisprosessia? Onko ohjaaminen, ohjaukselle annettava aika ja huomio pois yrityksen tehokkuudesta ja tuloksen tekokyvystä vai itseasiassa mahdollisuus leanata toimintaa?
Kun meno on kovimmillaan, on oleellista seisahtua nähdäkseen, mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan. Ohjauskeskustelut ovat kohtaamisia ja opiskelijan ohjaustilanteet luovat mahdollisuuksia tietoisille reflektiolle. Pysähtymisiä tarvitaan, jotta opiskelija tulee tietoiseksi omista oppimisteoistaan ja ottaa ajan arvioida onnistumisiaan ja asioita, joita olisi voinut tehdä paremmin. Pysähtyminen ei tarkoita tuotantokatkoksia tai hanskojen tiputtamista.
Pysähtyminen on opiskelijan ajatuksellinen breikki, joka auttaa
– jäsentämään ympäröivää työkontekstia
– palaamaan siihen, mistä lähdettiin liikkeelle ja missä mennään nyt
– palauttamaan mieleen, mitä oli tavoitteena saavuttaa ja
– muistamaan mitkä olivat opiskelijan henkilökohtaiset osaamisen kehittämisen kohteet
– kehittämään oman toiminnan ja itsensä johtamisen taitoja.
Seuraavassa blogissa perehdytään ohjauksen työmalliin ja ohjauksen muistilistaan, joiden avulla tuetaan ohjauksen osallistavaa työotetta ja vahvistetaan opiskelijan kyvykkyyttä prosessoida omaa oppimistaan.
Näkemyksiä työelämässä oppimisen pedagogiikasta -kirjoitussarja
Olen kirjoittanut blogitekstit kuvatakseni työelämässä oppimisen ja erityisesti oppisopimuskoulutuksen erinomaisuutta. Olen tuonut esiin kehittämisen näkökulmaa työelämässä oppimisen suunnitteluun, järjestämiseen ja osaamisen kehittymisestä annettavan palautteeseen.
Blogisarjan osat
- Juureva tapa hankkia ammattitaitoa (julkaistu 9.12.2022)
- Tunnista osaaminen - työelämässä oppimisen ydintä (julkaistu 12.1.2023)
- Osaamisen hankkiminen oppisopimuskoulutuksessa (julkaistu 19.1.2023)
- Suunnitelmallinen osaamisen kehittäminen ja kehittymisestä annettava palaute
- Työpaikkaohjaajan muistilista ohjauskeskusteluille (julkaistu 2.2.2023)
Kirjoittaja toimii Taitotalossa kehitysvastaavana ja oppisopimuspäällikkönä. Hän on ammatillisen koulutuksen asiantuntija ja moniottelija, joka hengittää ammatillisia tutkintoja ja elää osaamisen kehittämisestä. Hänen tehtävänä on uudistaa, kehittää ja samalla varmistaa oppisopimuskoulutuksen, ja yleensäkin työpaikalla järjestettävää koulutuksen, toimeenpanoa yhteistyössä koko henkilöstön kanssa.
